Kuluneen kahden Turun joukkoliikennelautakunnassa istumani vuoden aikana on saatu kuulla lähes pelkästään positiivisia uutisia: Matkamäärät kasvavat, Föli laajenee kaupunkipyöriin ja vesibussiin, teknistä kehitystä tehdään jatkuvasti ja yhteistyö seudullisesti toimii poikkeuksellisen hyvin. Föli on toimiva brändi ja näkyvä osa kaupunkikuvaa.
Myös tänä vuonna kehitystyötä on tehty paljon: Bussien häiriötiedotteet paranevat, opiskelijastatuksen saa pian todistettua sähköisesti, ja tästä syksystä alkaen bussilipun saa maksettua kätevästi pankkikortin lähimaksulla suoraan bussissa.
Samalla nyt ollaan kuitenkin aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin ennen. Toriparkkityömaan käynnistyttyä ja joukkoliikenteen siirryttyä tilapäisille reiteille Fölin käyttäjämäärät ovat laskeneet kuukausi toisensa jälkeen. Pelkästään vuoden 2019 aikana matkamäärä on pienentynyt 4,2%, ja suurin lasku näkyy aikuisten kertalipuissa, joissa esimerkiksi huhtikuu 2019 verrattuna vuoden takaiseen oli 11% heikompi. Tämä tarkoittaa tietysti isoa lovea budjetin tulopuoleen, sillä talousarviot on laskettu Turun tavoitteen mukaisen ja aiemmin jotakuinkin toteutuneen 2% kasvun perusteella.
Suunnitteluluvut pakottavat leikkauksiin
Näin syksyllä eletään kaupunkipolitiikassa aikaa, jolloin eri toimialat suunnittelevat seuraavan vuoden toimintaa ja muodostavat budjettiesityksiään ns. suunnittelulukujen eli kaupunginhallituksen toimialoille antamien alustavien talousraamien mukaisesti. Joukkoliikenteen osalta tämä suunnitteluluku vuodelle 2020 on 2 miljoonaa euroa pienempi, kuin mitä toimialamme toteuma tulee tänä vuonna olemaan. Lisäksi pidemmän aikavälin arviointiluvuista puuttuu täysin runkolinjojen osuus, vaikka runkolinjasto on päätetty aloittaa kesästä 2021.
Käytännössä liian kapea suunnitteluluku tarkoittaa sitä, että jostakin on säästettävä. Julkisuudessakin on esitetty yhtenä mahdollisuutena lipunhintojen korottamista, mikä taas osaltaan vähentäisi matkamääriä – tutkimusten mukaan jokainen 10% hinnankorotus vähentää käyttöä ainakin hetkellisesti noin kolmella prosentilla. Toinen vaihtoehto on palvelutason heikentäminen, eli joistakin reiteistä luopuminen tai vuorovälien pidentäminen. Myös se saattaa osaltaan karkottaa taas uusia käyttäjiä, vaikka virallisesti kirjattuna tavoitteena on houkutella lisää matkustajia joukkoliikenteen pariin. Käytännössä siis kulujen leikkaaminen johtaa suoraan myös tulojen alenemiseen entisestään.
Runkolinjasto huolettaa
Runkolinjaston osalta tilanne on vieläkin kinkkisempi. Linjauudistuksen tavoitteena on tarjota käytetyimmille reiteille lyhyellä vuorovälillä ja nopeilla vaihdoilla joustava verkosto, jolla on mahdollista halutessaan myös ohittaa keskusta. Runkolinjojen lisäksi toimii kevyemmin liikennöityjä syöttölinjoja, joilta vaihdetaan näille linjoille. Näin rakennettua linjastoa olisi helppo täydentää myös raitiotiellä, mikäli siitä saadaan jossakin vaiheessa päätös aikaan.
Talouden kannalta on laskettu, että runkolinjaston käyttöönotto kustantaisi ensimmäisinä vuosina enemmän, mutta joustavuus toisi lisää käyttäjiä ja sitä myötä lisää tuloja. Varauksen puuttuminen talousluvuista tarkoittaa kuitenkin sitä, että liikenteen järjestämisestä ei voida aloittaa vielä kilpailua liikennöitsijäyritysten kesken.
Rahoituksen lisäksi tässäkin huolta aiheuttavat keskustan remontit. Runkolinjojen reiteille Eerikinkatu on tärkeä solmukohta, eikä tällä hetkellä ole varmuutta, valmistuvatko Toriparkin ja Börsin rakennustyömaat ennen kesää 2021 niin, että bussit pääsevät taas kulkemaan siitä. Viivästyminen taas tarkoittaa muutoksia kilpailutusten aikatauluihin tai poikkeusjärjestelyitä nykyisiin sopimuksiin ja sitä myötä lisää kustannuksia.
Ilmastotavoitteet sitovat
Talouden tasapainottamisen kannalta joukkoliikenne on huono kohde paitsi tulojen pienentymisen takia, myös siksi, että jokainen matkustajamääriin vaikuttava heikennys on ristiriidassa kaupungin omien tavoitteiden kanssa. Turku on määritellyt strategiassaan tavoitteeksi, että vuonna 2030 66% matkoista tehdään kestävillä kulkumuodoilla – siis pyörällä, kävellen tai joukkoliikenteellä. Samoin vuonna 2017 hyväksytty ilmastosuunnitelma listaa joukkoliikenteen käyttäjämäärien kasvattamisen yhdeksi merkittävimmistä keinoista hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi.
Lopullinen kaupungin budjetti hyväksytään marraskuussa kaupunginjohtajan tekemän esityksen ja poliittisten neuvotteluiden jälkeen. Itse katson, että joukkoliikenteelle tulee korvata matkustajamäärien laskusta johtuva vaje, sillä se ei johdu palvelun toiminnasta tai sen tehokkaasta järjestämisestä, vaan ulkoisista tekijöistä: Joukkoliikennetoimiala pystyy tekemään hyvin vähän sille, että keskusta on remontissa ja ruuhkautuu läpiajokieltoja noudattamattomien autoilijoiden vuoksi. Myös runkolinjaston sisällyttäminen pitkän aikavälin suunnitelmaan olisi linjakasta kaupungin aiempiin päätöksiin nähden ja helpottaisi suunnitttelutyötä huomattavasti.
Rahoituksen turvaamisen ja palvelutason säilyttämisen lisäksi on olemassa myös helpompia ja nopeampia keinoja lisätä joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja sitä kautta päästä lähemmäksi ilmastotavoitteita. Joukkoliikennetoimisto on esittänyt, että Auransilta varattaisiin ainoastaan joukkoliikenteen käyttöön, sillä suurimmat viivästykset aikatauluissa ovat johtuneet nimenomaan jonoista Aurakadun ja Linnankadun kulmassa. Auransillan sulkemista esitettiin jo keskustan kaavoituksen yhteydessä vuosi sitten, mutta se torpattiin silloin poliittisesti. Nyt olisi mielestäni korkea aika antaa joukkoliikenteelle sen ansaitsema ja kaupungin omien tavoitteiden vaatima paikka liikennesuunnittelussa – edes sen yhden sillan verran.