Vaalien jälkeen Vihreät on käynyt hyvin itsekriittistä ja ytimiin ulottuvaa keskustelua pohtien, mitä meissä on vikaa, kun entistä harvempi äänestäjä antoi meille tukensa. Pitäisikö puolueen liikkua vasemmalle tai oikealle, jotta löytäisimme taas kannattajia? Pitäisikö joistain linjoista luopua tai toisia muuttaa äänten toivossa?
Mielestäni keskustelu puolueen tulevaisuudesta on ollut arvokasta ja tarpeellista, mutta sen ei pidä tarkoittaa täyskäännöstä vihreässä politiikassa. Nykyiset arvot ja linjat ovat nimittäin niitä, joilla nykyiset aktiivit ja jäsenet ovat halunneet lähteä mukaan. Eikä tämä puolue ennenkään ole valinnut mielipiteitään sen mukaan, mikä on suosittua – vaan sen mukaan, mikä on oikein.
Vaalianalyyseissa on esiintynyt myös ajatus siitä, että vihreät olisi liikaa yhden asian puolue, jolla ei ole ratkaisuja ihmisten arjen haasteisiin tai valtiontalouden ongelmiin. Se ei mielestäni pidä paikkaansa. Linjoja meiltä kyllä löytyy – sen tietää jokainen vihreään ohjelmatyöhön osallistunut. Ongelma on siinä, etteivät ne linjat pääse esiin osaksi julkista keskustelua ja jäsenten huulille. Jatkossa meidän täytyy pystyä sanoittamaan visiomme kirkkaammin ja erottumaan sillä.
Tiedän, että on tyypillistä selittää vaalitappiota sanomalla, että viestimme ei tavoittanut tai ollut riittävän kirkas – meillä se vain tuntuu nyt pitävän paikkansa. Meiltä löytyy kyllä visiota, nyt on vain aika kaivaa se esiin.
Haen juuri puoluevaltuuston puheenjohtajaksi siksi, että mielestäni valtuustolla on iso rooli tässä linjojen kirkastamisessa.
Tähän asti puoluevaltuustossa on ollut tapana hyväksyä pitkiä ohjelmia, jotka kattavat kaikki yhteen politiikan lohkoon tai teemaan liittyvät tavoitteet, linjat ja ratkaisut. Ohjelman on valmistellut teematyöryhmä, joka nimitetään puoluevaltuuston kauden alkaessa.
Tätä työtä on varmasti syytä jatkaa: On edelleenkin tarpeellista, että puoluekokonaisuudessa työskentelevät asiantuntijat löytävät yhdessä päätettyjä linjoja vastaukseksi spesifeihin kysymyksiin, ja toisaalta puolueeseen tutustuva henkilö pystyy löytämään lisää tietoa siitä, mitä me konkreettisesti ajamme hänelle tärkeissä teemoissa. Tästä puolueesta löytyy loistavia asiantuntijoita aiheesta kuin aiheesta, ja heidän tietämystään on hyvä hyödyntää.
Valtuuston ei kuitenkaan pidä olla vain ohjelmia hyväksyvä eimasin, eikä asiantuntevien aktiiviemme vain porukka, jonka ainoa tehtävä on päivittää linjoja jatkuvalla syötöllä siltä varalta, että niitä joskus tarvitaan. Pitkät ohjelmapaperit ja edes niistä poimitut yksittäiset viestinnälliset nostot eivät myöskään valitettavasti herätä riittävästi kiinnostusta julkisuudessa, jotta vihreiden ratkaisut pääsisivät esiin.
Siksi uudistaisin ohjelmatyön rakenteita sekä työryhmissä että valtuustossa muutamalla konkreettisella tavalla.
1. Lyhyempiä, konkreettisempia avauksia pitkien ohjelmien rinnalle
Minä haluaisin, että puoluevaltuusto pysyy lähempänä päivän politiikkaa ja pystyy tuottamaan myös sellaisia avauksia, jotka kommentoivat käynnissä olevaa julkista keskustelua kirkkaalla, vihreällä linjalla. Nykyisin näitä on tuottanut lähinnä eduskuntaryhmä. Valtuuston lyhyet avaukset voisivat olla yksittäisiä uudistuksia, kokonaisia malleja tai visioita siitä, miten vihreät muuttaisi tietyn ihmisryhmän arkea paremmaksi. Selkeä ja kompakti, erottuvasti nimetty ehdotus löytää helpommin tiensä paitsi median, myös meidän omien aktiiviemme huulille.
Miltä kuulostaisi vaikkapa malli silpputyöntekijöiden työttömyysturvasta, laskelma vihreän siirtymän hyödyistä suomalaiselle teollisuudelle tai esimerkki hyvin toimivasta perhekeskuksesta?
Näitä lyhyitä avauksia valmistelemaan kokoaisin kompaktin asiantuntijatyöryhmän, jonka tehtävänanto on selkeä ja kausi hallittavan mittainen. Näin kiireisetkin asian ammattilaiset uskaltavat luvata aikaansa puolueelle, eikä osaaminen jää käyttämättä. Työryhmän vetäjä ja viestinnän kasvo voitaisiin valita eduskuntaryhmästä, puoluevaltuustosta tai vaikka yksi molemmista.
2. Asiantuntijaverkostot laajentamaan keskustelua ja konsultoimaan
Työryhmiä ei mielestäni pidä koota vain siksi, että teema on tärkeä, vaan niillä pitää aina olla selkeä tehtävä. Kuitenkin myös vapaalle keskustelulle on varmasti tarvetta. Sitä fasilitoimaan kokoaisin kunkin teeman asiantuntijoista verkoston, joka voi niin halutessaan järjestää avoimia keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista teemoista.
Miten olisi vaikka talouspoliittisen verkoston ja Talousvihreiden yhteinen keskustelutilaisuus donitsitaloudesta? Tai uuden hallitusohjelman läpikäyntiä yhdessä koulutuspolitiikkaa tuntevien vihreiden kanssa?
Samat verkostot voisivat toimia myös asiantuntijapankkina vaikkapa eduskuntaryhmän asiantuntijoille heidän valmistellessaan kyselytuntikysymystä tai blogitekstiä vihreälle kansanedustajalle. Samoin asiantuntijaverkoston keskustelussa voidaan ideoida uusia lyhyitä avauksia tarpeen mukaan joko puoluehallituksen tai valtuuston hyväksyttäväksi.
3. Tukea taustayhdistyksen ja jäsenten osallistamiseen
Vihreiden puoluevaltuustossa omia paikallisjärjestöjään edustavat ovat perinteisesti keränneet muutosehdotuksia ja muita ajatuksia omalta taustayhteisöltään ennen valtuuston kokouksia. Osallistaminen voi kuitenkin olla raskasta varsinkin ainoana edustajana, ja siksi sen taso vaihtelee eri järjestöissä.
Puheenjohtajana loisin valmiin mallin ja aikataulurungon, jota soveltaa oman ryhmän kanssa taustakeskustelun järjestämiseen, ja tarvittaessa osallistuisin itse ensimmäisiin keskusteluihin. Pitäisittekö keskustelun kahvin ääressä aina viikkoa ennen valtuuston kokousta, vai toimisiko ehkä sähköinen kysely tai whatsapp-keskustelu teillä paremmin? Pienemmät yhdistykset voisivat yhdistää voimiaan ja kaikki oppia toisiltaan parhaita käytäntöjä.
Samalla myös työryhmien tekemät lausuntoprosessit tulee yhtenäistää, jotta lausumisaikataulu on järjestöille ennustettava. Jos pitkiä ohjelmia tehdään nykyistä vähemmän, myös lausuntokierroksiin ehditään paikallisyhdistyksissä paneutua enemmän.
4. Työryhmille ja ohjelmatyöhön tukea
Ohjelmatekstien tuottaminen toimii meillä pääasiassa vapaaehtoisvoimin tälläkin hetkellä, mikä on hyvä ajatellen tulevia taloudellisia haasteita. Puolueen kasvun kannalta on kuitenkin olennaista, että poliittisten avauksien tekemiseen on tarjolla myös puolueen tukea.Voisiko esimerkiksi eduskuntaryhmä käydä säännöllisesti keskustelun siitä, mistä juuri nyt tarvittaisiin uusia ideoita? Osallistuisivatko ryhmän asiantuntijat tai Visio asiantuntijaverkostojen tukemiseen? Tai saisiko puolueen viestinnältä sparrausta ennen kuin uuden avauksen muoto lyödään lukkoon?
Panostaisin myös erityisesti työryhmien puheenjohtajien perehdyttämiseen, ja työntekijäresurssien osalta pohtisin asiaa puoluesihteerin, eduskuntaryhmän johdon ja puolueen puheenjohtajiston kanssa.