Rinteen hallituksen maanantaina julkaistu ohjelma on saanut ristiriitaisen vastaanoton: Monet näkivät siinä käännöksen oikeaan suuntaan, osa edunvalvontajärjestöistä pitää toimia riittämättöminä ja osa tulevista oppositiopoliitikoista näyttää jopa unohtaneen neljän vuoden takaisen farssin kokonaan syyttäessään neuvottelijoita lupausten pettämisestä.
Vihreä eduskuntaryhmä ja puoluevaltuuskunta päättivät tällä viikolla, että puolueemme lähtee mukaan hallitukseen. Mielestäni tämä on ainoa oikea päätös, sillä vaikka ohjelmassa on paljon puutteita suhteessa vaalitavoitteisiimme, siinä otetaan selvästi käännös oikeaan suuntaan esimerkiksi ilmaston, ihmisoikeuksien ja koulutuksen suhteen. Ilman vihreitä hallituksen kokoonpano ja siten myös ohjelman sisältö olisi hyvin toisen suuntainen: Kompromisseja on jouduttu tekemään, mutta oikea suunta on jo parempi kuin nykytila.
Muutama on kysynyt tarkemmin mielipiteitäni uudesta ohjelmasta, joten nyt kun hallitus on nimitetty ja kaikki ohjelman liitteet saatavilla, ajattelin lyhyen blogisarjan muodossa käydä läpi ohjelman vahvuuksia ja haasteita eri näkökulmista. Ensimmäisenä vuorossa luonnollisesti koulutusaiheet.
Hyvää: Yhdenvertaisuus näkyy, jatkuva oppiminen saa konkretiaa
Hallitusohjelmassa on otettu vahva painotus koulutuksellisen tasa-arvon kehittämiseen ja oppimiserojen kaventamiseen – yhdenvertaisuus ei siis ole enää vain muotisana. Esimerkiksi toisen asteen keskeyttämisen syitä selvitetään osana oppivelvollisuuden pidentämistä, toisesta asteesta tehdään maksutonta ja oppimisen tukeen panostetaan lisää. Peruskoulun ensimmäisistä luokista ja esikoulusta aiotaan tehdä yhtenäisempi kokonaisuus, jossa siirrytään eteenpäin taitojen perusteella – Vihreiden ohjelmassa joustavalla alkuopetuksella tarkoitetaan juuri tätä.
Myös korkea osaaminen ja elinikäinen oppiminen on huomioitu hyvin. Jatkuvan oppimisen uudistus tehdään yhteistyönä ja kolmikantaisessa valmistelussa, aivan kuten muiden muassa Vihreät on toivonut, ja useiden koulutusalan asiantuntijoiden puoltama korkeakoulutuksen alustamalli toteutetaan, jotta kurssitarjontaa voidaan avata muillekin kuin oman korkeakoulun opiskelijoille. Myös TKI-panostusten nostaminen 4% tasolle otetaan vihdoin tosissaan ja siihen suunnataan toimenpiteitä.
Hyvä alku: Koulutusleikkauksista pysyviin panostuksiin, lisää opettajia amikseen
Vihreiden yksi keskeisimmistä tavoitteista vaaleissa oli, että koulutuksesta leikkaaminen lopetetaan. Jo käsitteeksi noussutta koulutusmiljardia ei tällä kertaa saavutettu, mutta suunta on silti oikea: yliopistojen pysyvä rahoitus kasvaa 20 miljoonalla ja ammattikorkeakoulujen 40 miljoonalla. Kumpaankin rahoituserään palautetaan myös vuosittaiset indeksikorotukset. Suurimman panostuksen koulutusalalta saa toisen asteen maksuttomuus ja oppivelvollisuuden pidentäminen.
Myös ns. tulevaisuusinvestointien eli kertaluonteisten erien korista löytyy ammatillisen koulutuksen opettajamäärän lisäämiseen yli 200 miljoonaa sekä pienempiä panostuksia jatkuvan oppimisen ja korkeakoulutuksen alustamallin toteuttamiseen. Vaikka kertainvestoinnit auttavat toki hetken ja toimivat erityisesti uusien hankkeiden toteuttamisessa, olisi koulutusala kaivannut kipeästi lisää pysyviä panostuksia.
Haasteita: Korkeakoulujen uudistusten rahoitus ja oppivelvollisuuden pidentämisen toteutus
Erityisen haasteellisena näen sen, että ohjelman tekstiosassa aiotaan lisätä korkeakoulujen aloituspaikkoja, mutta rahoituslisäyksissä sitä ei mainita. Käytännössä nykyisellä rahoitusmallilla tämä tarkoittaa sitä, että sama kokonaissumma jaetaan suuremmalla määrällä pisteitä. Uudet, vuoteen 2024 voimassa olevat rahoitusmallit painottavat vielä edeltäjiänsä enemmän tutkintojen määrää. Nähtäväksi jää, miten merkittävät paikkalisäykset tulevat kyseeseen ja mihin asti nyt päätetyt pysyvät menolisäykset riittävät.
Rahoitusmallin uudistaminen jää siis todenäköisesti vasta seuraavan hallituksen vastuulle, mutta jo tässä ohjelmassa pyritään selvästi taklaamaan sen suurimpia haasteita: Nostetun strategisen rahoituksen perusteita halutaan muuttaa avoimemmaksi ja rahoituksella kannustaa yhteistyöhön. Tehokkaimmillaan yhteinen kurssitarjonnan alusta vaatisi kuitenkin toteutuakseen suuremman muutoksen, jossa korkeakouluja palkittaisiin tutkintojen sijaan opetuksen ja opintojen tarjoamisesta. Nyt muutoksia voidaan tehdä pääasiassa juuri strategisen rahoituksen kokonaisuuteen sekä pyrkiä ohjaamaan erilaisella hankerahoituksella – eli tehdä juuri sitä, mistä korkeakoulut ovat kritisoineet edellistä hallitusta.
Myös oppivelvollisuuteen laitettu suuri painotus on hiertänyt muutamia meidän vihreiden piiristä asiaa kommentoineita. Virallinen linjamme asiaan on siis se, että pidemmällä aikavälillä pidennetty oppivelvollisuus on hyvä ajatus, mutta sitä ennen tulisi pystyä korjaamaan monia muita perusasteen ja toisen asteen nivelvaiheen ongelmia sekä pureutumaan toisen asteen keskeyttämisen syihin. Ohjauksen kehittämiseen, maksuttomuuteen ja perusasteen taitotason varmistamiseen aiotaan ohjelmassa panostaa, mutta näiden toimien tuloksellisuudesta huolimatta oppivelvollisuus tulee pitenemään. Ymmärrän siis hyvin kritiikin, vaikka merkittävimmät vihreiden asettamista ehdoista oppivelvollisuudelle näyttävätkin toteutuvan.
Kriittistä: Opiskelijan asema uudistuksissa
Eniten kritiikkiä ohjelmassa on oman somekuplani sisällä herättänyt opintotuen asema hallitusohjelmassa: Kolme hallituspuoluetta halusi nostaa opintorahan määrää edellisten leikkausten tasolle, mutta lopullisesta ohjelmasta korotus silti puuttuu. Myös opiskelijan asema sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa on edelleen epäselvä – tiedotustilaisuudessa Rinne ei osannut vastata SYL:n edustajan kysymykseen muuta kuin sen, että korkeakoulujen rahoituksen korotukset hyödyttävät myös opiskelijaa. Hyödyttävät kyllä, mutta eivät henkilökohtaista taloutta.
Opintoraha aiotaan kuitenkin sitoa indeksiin kahdessa vaiheessa, mikä on hyvä askel. Myös perheellisten opiskelijoiden huoltajakorotus nousee 100 euroon, mikä oli alkuperäinen tavoite tätä itsekin aikoinaan ajaessani. Asumisen tukien osalta aiotaan tarkastella erityisesti opiskelijaperheiden asemaa ruokakuntakohtaisessa asumistuessa, joka on toinen opiskelijaliikkeen vahvasti kritisoima nykyisen sosiaaliturvan piirre.
Lukiolaisten taholta taas on kritisoitu sitä, että toinen kotimainen kieli aiotaan palauttaa ylioppilaskirjoitusten pakollisten aineiden joukkoon. Hallitusohjelmassa tämä on kirjattu selvitettävän asian muotoon, mutta ymmärrän hyvin sen, että vaatimusten muuttaminen tuntuu paineiden lisäämiseltä juuri sinne, mistä niitä on yritetty lievittää. Vaikka kannatan toisen kotimaisen kielen vahvaa asemaa, olisin mielellään nähnyt, että monta uudistusta lyhyessä ajassa kokenut lukio olisi tässä kohdassa jätetty rauhaan.
Toiveita: Yliopistodemokratia paremmaksi ja lukukausimaksut pois
Hallitusohjelmassa moni asia on jätetty selvityksen tasolle, eli lopullinen kanta muodostetaan vasta, kun asiasta on olemassa raportti ja asiantuntijoiden politiikkasuositukset. Osassa kirjauksista neuvottelijoiden kanta on luettavissa rivien välistä, mutta kyse voi olla joko erimielisyydestä tai halusta vedota poliittisen mielipiteen sijaan riippumattomiin suosituksiin. Henkilökohtaisesti odotan erityisesti selvitystä EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen vaikutuksista korkeakoulujen talouteen (nyt jo vaikuttaa siltä, että markkinointikulujen ja laskeneen opiskelijamäärän yhteisvaikutus lähenee nollaa) sekä yliopistojen sisäisten hallintojärjestelmien demokraattisuudesta. Ainakin vihreiden sisältä on aika-ajoin kuulunut vahvojakin toiveita siitä, että säätiöyliopistoissa henkilöstön ja opiskelijoiden ääni kuuluisi vahvemmin.
Kokonaisuudessaan ohjelman koulutusosuudet vaikuttavat varsin hyvältä ja kuten sanottu, suunta on oikea. Nähtäväksi jää, tuodaanko koulutuksen järjestäjien rahoitukseen vielä uusia vahvistuksia kauden ja uudistusten edetessä.