Eduskunnassa tehdään päivittäin päätöksiä, jotka tulevat vaikuttamaan mitä suurimmissa nykynuorten ja nuorten aikuisten elämään ja tulevaisuuteen. Ilmastokatastrofin estäminen, sote-palveluiden uudistaminen ja hyvinvointivaltion turvaaminen ovat tällä hetkellä tärkeimpiä eduskunnassa tehtäviä päätöksiä. Niihin liittyvien päätösten seuraukset näkyvät vielä 2080-luvulla, jolloin ensi keväänä ensimmäistä kertaa äänestämään pääsevät ovat 80-vuotiaita.
Samalla tiedämme, että he ja muut nuoret ovat paitsi aliedustettuna, myös äänestävät muita ikäryhmiä harvemmin. Edellisissä eduskuntavaaleissa valittujen alle 30-vuotiaiden kansanedustajien lukumäärä oli 7 prosenttia kaikkien valittujen edustajien lukumäärästä. Vuoden 2017 kuntavaaleissa 18-24-vuotiaista vain 35% kävi äänestämässä.
Mutta mistä tämä johtuu?
Ehdokasasettelussa nuorten ehdokkaiden osuus laski edellisiin vaaleihin nähden 9%. Kuntavaalitutkimus samalta vuodelta osoittaa, että nuorille sopivan ehdokkaan löytäminen on paitsi tärkeämpää kuin puoluevalinta, myös tärkein syy äänestämättä jättämiseen, jos sopivaa ehdokasta ei ole tarjolla. Tutkimusten mukaan äänestäjä hakee pääsääntöisesti itsensä kaltaista ja helposti samaistuttavaa ehdokasta. Erityisesti nuoret naiset painottavat tätä kriteeriä: 48% heistä sanoo, että ikä on merkittävä tekijä ehdokkaan valinnassa.
Osallistuminen ei jää myöskään tietämyksestä kiinni, sillä suomalaisnuoret ovat Euroopan tietävimpiä yhteiskunnallisista asioista (1). Nuoret ovat myös kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Aktiiviset nuoret valitsevat kuitenkin puoluepoliitikan sijaan erilaisissa yhden asian liikkeissä toimimisen (2). Allianssin tänään julkaisemassa Nuorten puoluegallupissa noin puolet nuorista ilmoittaa osallistuneensa yhdistysten tai oppilas- ja opiskelijakuntien toimintaan ja 42% pitää kansalaisaloitteita hyvänä tapana vaikuttaa, mutta vain 8% kuuluu puolueeseen. 75% kuitenkin pitää myös äänestämistä tapana vaikuttaa itselleen tärkeään asiaan.
Viimeisimmän Nuorisobarometrin mukaan nuoret eivät myöskään saa koulusta tarvitsemiaan eväitä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Yhteiskuntaan ja lähiympäristöön vaikuttaminen sekä taloustaidot jäävät nuorilla viimeisten joukkoon, kun kysytään, mitä peruskoulu tai toinen aste heille on opettanut. Kiinnostusta siis on, mutta koulun mallin puuttuessa kotitausta pääsee vielä määrittelemään liikaa sitä, äänestääkö nuori vai ei.
Nyt on siis aika lopettaa puhe siitä, että nuoria ei muka kiinnosta politiikka tai vaikuttaminen ja katsoa sen sijaan peiliin ja alkaa toimiin. Nyt on aika
- Varmistaa ehdokasasettelulla, että nuorella on riittävästi lähestyttäviä vaihtoehtoja äänestää ja että vaalien jälkeen eduskunnasta löytyy myös samaistuttavia roolimalleja poliittiseen vaikuttamiseen.
- Laskea ikärajoja sekä äänestämisessä, ehdolle asettumisessa että kansalaisaloitteen allekirjoittamisessa, sekä luotava samalla uusia tapoja vaikuttaa myös myös ennen äänestysikää. Näitä tapoja voi olla esimerkiksi nuorisovaltuustojen vaikutusvallan ja edustavuuden vahvistaminen, osallistava budjetointi, erilaiset suorat aloitekanavat tai kansalaisraadit ja -keskustelut.
- Tehdä poliittisesta vaikuttamisesta osa arkea ja koulunkäyntiä. Tähän pureutuu myös Allianssin tänään alkanut Politiikkaviikko, jossa yhteiskunnallinen vaikuttaminen tuodaan kouluihin ja puolueistakin pyritään tekemään vähemmän pelottava ja kaukainen asia.
Politiikassa tehdään sekä nuorten nykyisyyttä että tulevaisuutta koskevia päätöksiä, joten nuorten ja nuorten aikuisten tulee päästä osallistumaan ja vaikuttamaan tulevaisuuteen, joka erityisesti heitä koskettaa.
(1) Mehtäläinen, J., Niilo-Rämä, M., & Nissinen, V. (2017). Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistuminen ja asenteet: kansainvälisen ICCS 2016-tutkimuksen päätulokset.
(2) Eränpalo, T. (2012). Onko kuva suomalaisnuorten yhteiskunnallisesta passiivisuudesta harhaa?
Kasvatus & Aika, 6(1).