Puoluevaltuuston yksi tärkeä rooli on olla vihreä liike pienoiskoossa ja puolueaktiivien yhdistävä voima puoluekokousten välissä. Puoluevaltuusto on paikka keskustelulle ja yhteisten linjojen ja kompromissien etsimiselle, uuden oppimiselle ja omien näkökulmien laajentamiselle. Valtuuston jäsenet päättävät, miten puolue asioista puhuu. Toisaalta he ovat myös tärkeitä viestinviejiä ja mielipidevaikuttajia puoluejohdon ja jäsenjärjestöjen välillä.
Siksi on merkityksellistä, miten kohtaamisia ja keskusteluja valtuustossa käydään ja miten ne koetaan. Puoluevaltuuston puheenjohtajana panostaisin paljon valtuuston jäsenten ryhmäytymiseen ja tutustumiseen. Vihreiden linjasta tulee vahvempi ja monipuolisempi, kun kohtaamme eri lähtökohdasta tulevia, mutta saman päämäärän jakavia ihmisiä. Ilmastonmuutos tai harva muukaan asia ratkeaa vain yhdellä keinolla, ja siksi on harvoin hedelmällistä asettaa niitä vastakkain. Me haluamme löytää ne kaikki.
Moni on peräänkuuluttanut paluuta avoimesti ajattelevaan, heterogeeniseen ja keskenään debatoivaan vihreään puolueeseen. Uskon, että siihen pyrkimällä voimme olla myös houkuttelevampi poliittinen koti uusille jäsenille. Avoimuus ja lupa olla eri mieltä pitää siksi olla näkyvillä myös valtun keskusteluissa, ja tämä tarvitsee puheenjohtajalta lempeää, mutta napakkaa otetta johtamiseen. Pyrkisin myös yhdessä keskustellen ja ehkä itseämme kouluttaenkin löytämään keinot, joilla eri mieltä voidaan olla rakentavasti. Debatin ei tarvitse tarkoittaa ihmisten riitelyä, eikä heterogeenisyyden arvoista luopumista.
Tarvitsemme myös erilaisia ratkaisuja erilaisille ihmisille. Suurissa kaupungeissa päästöjen vähentäminen voi näyttää hyvin toisenlaiselta kuin pienemmässä kunnassa. Siksi saman muutoksen tarjoaminen molempiin etäännyttää meitä sekä kaupunkilaisista että maaseudulla asuvista, ja viestimme on helppo ampua alas vastaesimerkeillä. Meidän täytyy pystyä konkretisoimaan paremmin ohjelmatyössämme, miten vihreät ratkaisut muuttaisivat eri tulotasoista, koulutustasoista, ammateista tai paikkakunnilta tulevien ihmisten elämää.
On myös merkityksellistä, miten ja kenen suulla keskustelua käydään julkisuudessa. Vaalien jälkeen moni on tuonut esiin tarpeen laajentaa kuvaa vihreydestä. Julkisuudessa meistä on maalattu kuva ylimielisenä ja sisäänpäinlämpiävänä porukkana, joka keskittyy enemmän uuden jäsenen ominaisuuksiin ja oman elämän valintoihin kuin siihen, mitä hän haluaisi meillä tehdä. Negatiiviset kokemukset pitää ottaa tosissaan, mutta en usko, että kukaan meistä tarkoituksellisesti haluaa rakentaa tällaista puoluetta.
Sen sijaan uskon, että kaikki voivat kannattaa vihreitä muutoksia yhteiskunnan rakenteisiin, vaikka kaikki vihreät valinnat eivät olisi omassa elämässä mahdollisia. Meidän on pystyttävä näyttämään myös ulospäin, että meille on tervetullut jokainen, joka jakaa puolueen arvot ja tavoitteet. Siksi tarvitsemme julkisuuteen eläviä esimerkkejä erilaisista tavoista olla vihreä. Tässäkin valtuusto voi olla avuksi sekä linjojen että viestinnän osalta.
Kun kuva vihreydestä sekä julkisuudessa että omissa ajatuksissamme laajenee, voimme myös katsoa toisiamme lempeämmin. Emme enää usko toisistamme pahinta tai toistele muiden meihin lyömiä leimoja, vaan olemme toistemme puolella ja tuemme niitä, jotka kantavat vastuuta ja tekevät vihreää politiikkaa.
Puolue, jolla on kirkkaat avaukset ja moninainen jäsenistö, houkuttelee mukaan, ja puolue, jossa ihmisiä nostetaan ja kannustetaan, saa jäämään.
Tässä vielä muutama konkreettinen ehdotus näiden ajatusten ympäriltä:
1. Tehdään valtusta turvallinen tila olla eri mieltä
Turvallisen tilan periaatteet ovat monelle vihreälle jo tuttu konsepti: Tapahtumiin pitää voida osallistua ilman pelkoa häirinnästä, oletuksista tai loukkaavista kommenteista. Saman pitäisi koskea myös mielipiteitä: Mikään ei etäännytä pahemmin puolueesta kuin toinen jäsen, joka kertoo ettei tuota mieltä voi meillä olla.
Mitä jos ristiriidat kohdattaisiinkin valtun keskusteluissa opin paikkoina? Jos debatille annettaisiin tilaa ja eri mieltä olemiseen rohkaistaisiin, mutta leimojen lyömistä vältettäisiin?
Puheenjohtajalla on tässä iso rooli siinä, miten keskustelua johdetaan. Kun valtussa keskustelua pystytään käymään rakentavasti ja kompromisseja löytäen, ymmärrys ja rakentava keskustelu jatkuu myös toivottavasti sen ulkopuolella.
2. Rikotaan stereotypioita ja lisätään ymmärrystä
Julkisuudessa kuva siitä, millaisia tyyppejä vihreissä on, on liian kapea eikä vastaa todellisuutta. Valitettavan usein vahvistamme näitä myös omilla sanoillamme ja teoillamme ja tulemme näin sulkeneeksi ihmisiä ulos ja lisänneeksi vastakkainasettelua puolueen sisällä.
Mitä jos näyttäisimme valtun viestinnässä vihreitä erilaisista lähtökohdista? Voisimmeko sanoittaa yhdessä sitä, että kuka tahansa arvomme jakava on tervetullut mukaan, eikä kaikkea tarvitse tietää ennalta?
Nostaisin puoluevaltuuston tekemiin avauksiin puheenjohtajiksi paitsi kansanedustajia, myös valtuustosta tai sen ulkopuolelta ihmisiä, joilla on elävän elämän kokemusta ehdotetuista asioista. Myös jäsenistöä voidaan hyödyntää tässä nykyistä paremmin: Nostetaan osaksi avausten viestimistä hyviä esimerkkejä kunnista tai hyvinvointialueilta, tai haastatellaan ehdotetusta asiasta tietävää vihreää.
3. Eri ratkaisuja eri puolille Suomea
Vihreitä syytetään helposti vain kaupunkilaisten puolueeksi. Toisaalta menetimme ison osan kannatustamme juuri kaupungeissa. Koko Suomen puoluetta ei rakenneta kaupunkikeskeisyydellä, mutta ei myöskään kaupunkeja unohtamalla.
Voisimmeko tehdä valtuuston ja suurten kaupunkien vihreiden päättäjien kanssa yhteisen avauksen vaikkapa kaupunkiliikenteestä? Tai toisaalta nostaa hyviä esimerkkejä pienillä paikkakunnilla tehtävästä vihreästä työstä ilman, että annetaan ymmärtää että sama pätee suuremmissa kunnissa?
Valtuuston puheenjohtajana pyrkisin varmistamaan, että kaikki tietävät, milloin yhdessä päätettävien ehdotusten tulee toimia kaikkialla, ja milloin kuuluu antaa tilaa niille, joiden elinympäristöä asia koskee. Vastakkainasettelun sijaan voimme yhdessä sopia, että viestimme saman kauden aikana sekä kaupungeille että maaseutumaisemmille paikkakunnille kohdennettuja ehdotuksia.
Huomaat ehkä, että esittämäni muutokset eivät ole kovin suuria tai vallankumouksellisia, ja siinä olet oikeassa. Kyllähän meillä jo osataan keskustella rakentavasti ja kutsua ihmisiä mukaan.
Mielikuvat kuitenkin syntyvät helposti ja istuvat tiukassa, ja niiden muuttamiseen ei auta surkuttelu tai vastaan väittäminen. Sen sijaan uskon, että jo pienillä ajattelutapojen muutoksilla voimme lähteä kääntämään laivaa kohti positiivisempia mielikuvia ja kansalaisten luottamuksen palauttamista meihin. Opin varmasti itsekin matkalla yhtä jos toista.