Olen lukenut monenlaisia analyysejä vihreiden vaalituloksesta. Osassa väitetään, ettei meillä ole tarjota realistisia ratkaisuja ihmisten arjen parantamiseen, talouteen ja työllisyyteen tai vaikka energiapolitiikkaan.
Se ei pidä paikkaansa. Meillä on ihan valtavasti ohjelmia, avauksia ja linjauksia, joiden takana on tuntikaupalla asiantuntijatyöryhmien työtä, tutkimuksiin perehtymistä ja neuvottelua. Sen olen nähnyt puoluevaltuuston varapuheenjohtajana, työryhmäpuheenjohtajana sekä eduskuntaryhmän työntekijänä.
Ongelma on se, että ne linjat eivät pääse näkyviin. Keskustelua määrittää nyt muiden meihin lyömät leimat, joita toistelemme liikaa itsekin. Myös mielikuva siitä, kuka on oikeanlainen vihreä, on liian kapea.
Nyt on aika muuttaa tämä. Minä en usko, että ratkaisu on vaihtaa linjoja kohti jotakin, jota nykyjäsenet eivät enää tunnista Vihreiksi. Nyt on hyvä hetki paitsi pohtia keinoja kannatuksen nousuun, myös laittaa rauhassa rakenteita kuntoon.
Ohjelmatyön on siirryttävä viesteiksi ja elettävä politiikan arjessa, vapaaehtoisille oltava useita erilaisia tapoja osallistua, ja viestinnässä nostettava esiin erilaisia tapoja olla vihreä. Meillä on oltava erilaisia visioita vihreään siirtymään ja ekologiseen elämäntapaan erilaisille paikkakunnille – ei yhtä johon oikein kukaan ei voi samaistua.
Haluan olla mukana tekemässä tästä alkavaa jälleenrakennusta ja haen siksi puoluevaltuuston puheenjohtajan tehtävää kesäkuun puoluekokouksessa. Puoluevaltuuston puheenjohtajana kehittäisin ohjelmatyötä toimimaan paremmin osana puolueen ja eduskuntaryhmän viestintää, työryhmätyötä joustavaksi ja motivoivaksi sekä valtuuston keskustelutapaa sellaiseksi, että kaikki tulevat kuulluksi.
Puoluevaltuusto on puoluekokousten välillä korkein puolueen linjojen määrittäjä ja vihreän kentän yhdistäjä. Sillä on paljon potentiaalia nostaa sisäisen keskustelun tasoa, kehittää jäsenten osallisuutta sekä tiivistää yhteistyötä eduskuntaryhmän kanssa, jotta ohjelmatyö aidosti tukee politiikan tekemistä. Siksi on tärkeää, että osallistuminen on aitoa sekä valtuustossa että sen ulkopuolella, ja että valtutyö on myös hauskaa.
Puheenjohtajan on tärkeää myös tuntea tämä liike. Liityin mukaan Vihreisiin vuonna 2015, ja sen jälkeen olen ollut mukana niin paikallistasolla kuin valtakunnallisesti ja sekä töissä, vapaaehtoisena että vaaleilla valittuna luottamushenkilönä.
Sain vuonna 2019 puoluekokouksen luottamuksen toimia valtuuston (silloinen valtuuskunta) varapuheenjohtajana, ja tuon kaksivuotiskauden aikana saimme jo hiukan selkeytettyä ohjelmatyöryhmien prosesseja. Tätä ennen vuosina 2017-2019 puheenjohdin puolueen koulutuspoliittista työryhmää, jonka käsialaa nykyinen kopo-ohjelma on. Viimeisimpänä olin töissä eduskuntaryhmällä, joten myös ryhmän prosessit ovat tuttuja. Tästä on paljon apua, sillä vähenevien resurssien todellisuudessa koko puoluekoneiston on pelattava nykyistä paremmin yhteen.
Päivätyökseni toimin Turun yliopiston ylioppilaskunnassa pääsihteerinä eli asiantuntijoiden esihenkilönä, hallituksen tukena ja edustajiston sihteerinä. Aiemmin olen johtanut useita erilaisia kokoonpanoja työelämässä ja vapaaehtoishommissa jo kymmenen vuoden ajan. Lisää työ- ja luottamustoimikokemuksestani täällä.
Julkaisen ennen puoluekokousta lisää ajatuksia puolueen ja erityisesti valtuustotyön kehittämisestä samalla, kun kierrän esittäytymässä puoluekokousedustajille ja paikallisyhdistyksille. Kiitos jo tässä vaiheessa luottamuksesta minua ehdolle esittäneille Varsinais-Suomen Vihreille sekä Helsingin Vihreille!