Tuoreen tutkimuksen mukaan joka neljäs alle 36-vuotiaista on joko uupunut tai työuupumusriskissä. Luku on suuri, mutta ei valitettavasti mikään yllätys. Jo aiemmin tiedettiin, että mielenterveysongelmat ovat suurin syy työkyvyttömyyseläkkeeseen, ja että yli puolet nuorista ja opiskelijoista on vähintään huolissaan mielenterveytensä kantokyvystä.
Opiskelu- ja työelämä siis uuvuttavat meitä enemmän kuin koskaan. Törmään tähän työssäni esihenkilönä, ja olen tehnyt työhyvinvoinnista sivuaineen ja puolikkaan gradunkin.
Uupuminen on paitsi ihmiselle itselleen traagista, myös yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä kysymys: Olemme vaarassa kadottaa 25% työtä tekevästä väestöstämme. Kun tiedetään ikäluokkien pienenevän ja hoivavastuun kasvavan, on selvää, ettei meillä ole tähän varaa.
Kysymys on myös taloudellinen. Yksi menetetty arkityöpäivä maksaa yhteiskunnalle ja työnantajalle noin 420 euroa. Työkyvyttömyyseläkkeitä maksetaan tällä hetkellä noin 2,5 miljardia, ja näistä 43% on mielenterveysperustaisia. Miksei tästä puhuta osana TV-tenttien leikkauskeskustelua?
Väitän nimittäin, että osa tästä olisi vältettävissä, jos muuttaisimme suomalaista työelämää.
Mikä sitten nykyisessä työelämässä on pielessä? Monikin asia.
Jos miettii suomalaisten työmarkkinoiden rakennetta, olemme siirtyneet kohtuullisen nopeasti tietotyöpainotteiseen maailmaan, jossa erikoisosaamista tarvitaan koko ajan enemmän. Samaan aikaan väestön vanhetessa on koettu tarvetta tehostaa työtä – eli saada vähemmällä enemmän.
Käytännössä tämä on tarkoittanut monessa kohtaa luopumista tukihenkilökunnasta, eli vaikka sairaaloiden hoiva-avustajista, johdon sihteereistä tai matkalaskujen käsittelijöistä. Hallinnollinen työ kaatuu niille, joilla on jo valmiiksi paljon lautasellaan, ja kuormitus kasvaa.
Samalla varsinkin nuoret suhtautuvat uraansa entistä kilpailullisemmin ja haluavat tehdä työtä, joka on heille merkityksellistä. On arvioitu, että milleniaalisukupolvella on uransa aikana keskimäärin 16 eri työnantajaa, seuraavalla Z-sukupolvella jopa 32. Siksi osa työntekijöistä pyrkii suoriutumaan työstään mahdollisimman hyvin päästäkseen seuraavaksi vielä parempaan tehtävään, osa taas joustaa omasta hyvinvoinnistaan, koska uskoo työnantajansa missioon.
Työuupumus syntyy, kun työn kuormitus ylittää työntekijän voimavarat. Kuormitusta lisää luonnollisesti ylitöiden kertyminen, mutta myös työn valuminen vapaa-ajan puolelle, epävarmuus työn jatkumisesta tai omasta asemasta työpaikalla, sekä eri tyyppinen huono johtaminen. Voimavaroja taas voidaan lisätä paremmalla palautumisella ja työn erottamisella vapaa-ajasta, toisiaan tukevalla ja avoimesti keskustelevalla työyhteisöllä sekä mahdollisuuksilla vaikuttaa omaan työnkuvaan ja työaikaan.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
- Lopetetaan työn tehostaminen työntekijöiden kustannuksella.
Työntekijät eivät ole resurssi, joka tulee ja menee, vaan kasvun lähde, johon pitää panostaa. Jos yksikin työpaikka polttaa työntekijöitään loppuun huonolla työkulttuurilla ja johtamisella, se on lopulta koko työmarkkinoiden ongelma.
Lisätään ylikuormitus ja muut psykososiaaliset tekijät työturvallisuuslakiin. Näin työnantajan vastuulla on lainkin silmissä palkata riittävästi henkilökuntaa ja varmistaa, että työntekijät jaksavat. - Lisätään osa-aikatyön mahdollisuuksia
Meidän tulisi päästä eroon ajatuksesta, jossa vaihtoehtona on joko 100% työviikko tai ei lainkaan töitä. Ihmisen työkyky vaihtelee jopa päivittäin, ja eri elämäntilanteissa työlle voi pystyä antamaan vaikka 50% tai 80% viikon työtunneista. Osa-aikatyön yleistyminen auttaisi jaksamaan, toisi lisää työpaikkoja esimerkiksi osa- ja täsmätyökykyisille ja mahdollistaisi yrittäjyyden tai opiskelun aloittamisen palkkatyön ohella. - Lisätään työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa
Tutkimusten mukaan työntekijän mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä parantaa työhyvinvointia. Sama koskee työaikaa.Parannetaan työntekijän oikeutta tehdä lyhennettyä työaikaa ilman terveydellistä perustetta sekä mahdollisuutta vaikuttaa omiin työaikoihinsa varsinkin kolmivuorotyössä. Parannetaan mahdollisuuksia osa-aikatyöhön ja osatyökykyisten työllistämiseen sekä osa-aikaiseen opiskeluun työn ohessa tai sairaspäivärahalla.
- Kokeillaan madallettua työaikaa
Britanniassa on saatu hyviä tuloksia nelipäiväisen työviikon kokeilulla. Kokeiluun osallistui vapaaehtoisia yrityksiä, ja samalla työn määrää vähennettiin esimerkiksi karsimalla turhia palavereja. Varsinkin tietotyössä lyhennetty työviikko voi parantaa tuottavuutta, koska paremmin jaksava työntekijä ajattelee kirkkaammin.
Kokeillaan siis Suomessakin nelipäiväistä työviikkoa soveltuvilla aloilla ja vapaaehtoispohjalta. Mikäli kokeilua laajennetaan aloille, joissa työn tuottavuus riippuu työtuntien määrästä, työnantaja voisi saada alkuun kokeilusta korvausta. - Vähennetään toimeentuloon liittyvää stressiä
Stressi omasta taloudesta on yksi suuri syy mielenterveyden ja jaksamisen ongelmiin, ja toisaalta uupumus tai masennus voi heikentää hallintaa omasta taloudesta. Ei ole reilua eikä järkevää, että ongelmat kasautuvat samoille ihmisille.
Nostetaan siis pienimpiä työttömyyspäivärahoja kustannusten noustessa ja parannetaan matalapalkka-alojen palkkatasoa varsinkin työvoimapulasta kärsivillä aloilla. Tarjotaan apua velkaantumisesta ja maksuhäiriömerkinnöistä kärsiville. - Parannetaan opiskelijoiden jaksamista ja toimeentuloa
Monella jaksamisongelmat alkavat jo ennen työelämää, ja se on täysin kestämätöntä. Opiskelijat ja nuoret oireilevat ennen näkemättömällä tavalla mielenterveytensä kanssa, eikä apua saa riittävän nopeasti. Silti opiskeluun on lisätty jatkuvasti lisää aikapainetta ja toimeentuloa heikennetty.
Siksi opintotukea pitää nostaa välittömästi, opintotuen kaksiportaisuudesta luopua ja tukikuukausien suhdetta opintopisteiden kertymiseen laskea. Myös opiskelijalla pitää olla oikeus pitää lomaa ja opintotuen pitäisi se mahdollistaa. Samoin osa-aikainen opiskelu täytyy mahdollistaa nykyistä paremmin myös opintotuen näkökulmasta.