Vuoden 2015 vaaleissa kaikki puolueet lupasivat, ettei koulutuksesta tai opiskelijoista leikattaisi – ja sitten oikeistohallitus päätti leikata juuri sieltä yli 600 miljoonaa.
Koulutusleikkaukset olivat syy, miksi liityin tuolloin vihreisiin ja lähdin mukaan politiikkaan. Me vihreät ymmärrämme, että tieteenteon vaikeuttaminen, opintotuen rampauttaminen ja kouluttautumisen esteiden lisääminen on järjettömintä, mitä pienen maan elinvoimalle voi tehdä. Siksi vihreät ei myöskään lähde hallitukseen, joka leikkaa koulutuksesta.
Mitä sitten koulutussektorilla pitäisi tehdä?
- Lisää perusrahoitusta, vähemmän hankkeita
Oikeastaan jokaisen koulutuspolun osan rahoitusta vaivaa pitkäjänteisyyden puute. Peruskoulu on pullollaan kampanjoita, hankkeita ja teemaviikkoja, mutta tavalliseen opetukseen ei tunnu riittävän aikaa eikä rahaa.
Sama koskee myös toista astetta ja korkeakouluja. Sipilän hallituksen leikkaukset osuivat juuri perusrahoitukseen, mikä vaikeuttaa perustutkimuksen tekemistä ja on aiheuttanut irtisanomisia varsikin koulutuksen ja tutkimuksen hallinnosta. Rahoitusta on saatu osin paikattua, mutta töitä riittää edelleen.
Seuraavaksi tarvitaan lisää nimenomaan perusrahoitusta ja vakautta koulutuksen rahoitukseen. Korkeakoulujen rahoitusmallissa on siirryttävä kärkihankkeista, lippulaivoista, strategiarahasta ja suorituksiin perustuvasta rahoituksesta kohti vapaammin käytettävää perusrahoitusta sekä annetusta opetuksesta palkitsemista. - Oppimisen tuki kaikilla koulutusasteilla
Kaikenikäiset oppijat kärsivät nykyisin yhä enemmän oppimisen ja keskittymisen häiriöistä – tai kärsivät ainakin, jos niihin ei saa tukea. Lain mukaan peruskoulussa on oikeus kolmiportaiseen tukeen – yleiseen, tehostettuun tai erityiseen – tarpeen mukaan. Se oikeus ei kuitenkaan aina toteudu.
Siksi tarvitaan tarkempaa lainsäädäntöä sekä erityisopettajille mitoitus, joka määrittää maksimimäärän lapsia, joista yksi erityisopettaja voi olla vastuussa. Kuntia on tuettava, jotta henkilökohtaisia avustajia, kouluavustajia, kuraattoreita ja opintopsykologeja on saatavilla kaikissa kouluissa. Tukitoimet tulee ulottaa myös sekä toiselle asteelle että korkeakouluun asti, jotta kaikilla on mahdollisuus kouluttautua. - Opettajien hyvinvointi kuntoon
Maailman parhaat opettajat ovat usein ylikuormittuneita. Meillä poliitikoilla on tapana kääntää katseemme kouluun aina, kun yhteiskunnassa tarvitaan uusia taitoja. Se tarkoittaa, että opetussuunnitelmiin kohdistuu uusia vaatimuksia, mutta tuntimäärät pysyvät silti samana. Myös edellä mainitun oppimisen tuen puute tarkoittaa sitä, että luokanopettajan on yritettävä auttaa tuen tarpeessa olevia oppilaita yksilöllisesti samalla, kun he opettavat koko luokkaa. Ei ihme, jos väsyttää.
Seuraavaksi on pienennettävä yhden opettajan vastuulla olevien oppilaiden määrää lainsäädännöllä. Vihreät kannattaa myös kahden viikkotunnin lisäämistä peruskouluun, jotta opetussuunnitelmien sisällöt ehditään käydä läpi. Peruskoulun ja varhaiskasvatuksen opettajat ansaitsevat myös paremmat palkat. - Opiskelijoiden ja tutkijoiden toimeentulo kuntoon
Perustuslain mukaan inhimillinen toimeentulo kuuluu kaikille, mutta silti opiskelija joutuu elämään lainalla ja nuoret tutkijat hakemaan jatkuvasti uutta rahoitusta tehdäkseen työtään. Sipilän hallitusten leikkausten jäljiltä opintoraha on enää 268 euroa, eikä se edes lainan kanssa riitä nostamaan opiskelijaa köyhyysrajan yli tai kohtuullisen minimikulutuksen tasolle.
Tiedetään myös, että toimeentulo-ongelmat altistavat uupumukselle ja masennukselle, ja että opiskelijat kärsivät jo nyt ennätyksellisen paljon mielenterveyden ongelmista. Silti VM ehdottaa opintorahan leikkaamista, ja Kokoomus siirtäisi opiskelijat takaisin nykyistä niukemman asumislisän piiriin. Ei kuulosta kestävältä.
Seuraavalla kaudella opintorahaa pitää nostaa 100 eurolla, tuen jakamisesta alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon luopua ja opintopistevaatimuksia laskea. Nuorille tutkijoille täytyy tarjota palkallisia tutkijapositioita, ja oikeus työttömyysturvaan ja työterveyteen varmistettava. YTHS:n rahoitusta täytyy nostaa, jotta varsinkin mielenterveyspalveluihin pääsee. - Koulutustason nostamiseen realistiset keinot
Silloinen hallitus asetti jo vuonna 2017 tavoitteeksi, että 50% suomalaisnuorista halutaan kouluttaa korkeakoulututkintoon asti vuoteen 2030 mennessä. Nyt näyttää siltä, että tuosta tavoitteesta jäädään pahasti. Suomen korkeakoulutusaste on jämähtänyt vuosikymmeniksi 40 prosenttiin, ja se johtuu siitä, ettei hyvän tavoitteen toteuttamiseen ole oikeasti panostettu.
Seuraavaksi tarvitaan realistisia keinoja, jotta polku korkeakouluun olisi mahdollinen useammalle. Koulutuspaikkoja on lisättävä selvästi, ja korkeakouluille on annettava niihin kunnollinen rahoitus. Opiskelijavalintauudistusta on arvioitava uudelleen: Esimerkiksi pitkän matematiikan painoarvoa muissa kuin luonnontieteissä ja tekniikassa pitää laskea, ja pääsykoeväylää kasvattaa, jotta myös amispohjalla on aito mahdollisuus päästä.
Ja nyt viimeistään pitää lopettaa lukukausimaksujen ehdotteleminen – ne kun nostavat kynnystä lähteä opiskelemaan varsinkin pienituloisemmista perheistä. Puhumattakaan siitä, että lukukausimaksut nostaisivat nuorten velkaantumisastetta, mikä ei houkuttele kouluttautumaan ja on pitkällä aikavälillä suuri riski.
Nyt tarvitaan eduskuntaan osaavia ja oikeasti sitoutuneita koulutuksen ja tutkimuksen puolustajia. Mä olen peruskoulun opettajan tytär, entinen Turun yliopiston hallituksen jäsen ja opiskelijaliikkeen kasvatti, nykyisin ylioppilaskunnassa töissä tukemassa opiskelijoiden vaikuttamistyötä. Mua voit äänestää Varsinais-Suomessa numerolla 156.