Naistenpäivä on saanut alkunsa yli 100 vuotta sitten, ja alkujaan sen keskeisiin viesteihin kuului työväenluokkaisten naisten työehdot ja -olosuhteet. Ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää vietettiin vuonna 1911, jolloin mielenosoituksissa yli miljoona ihmistä vaati naisille äänioikeutta sekä oikeutta koulutukseen ja työhön. (Lähde: Maria Petterson: Historian jännät naiset)
Tänä päivänä Suomessa naisella on oikeus tähän kaikkeen. Silti vieläkään kaikki naiset eivät koe, että heillä on aidosti tasavertainen mahdollisuus osallistua politiikkaan ja tuoda mielipiteitään esiin. Suurin syy on se valtava määrä vähättelyä, seksismiä ja vihapuhetta, jota naisiin ja erilaisten vähemmistöjen edustajiin kohdistuu verkossa. Vihapuheen tarkoitus on hiljentää, ja liian usein siinä myös onnistutaan.
Kuuntelin tänään naistenpäivänä useamman hyvän keskustelun verkkovihasta, ja opin muun muassa seuraavaa:
Kolmannes kuntapäättäjistä on kohdannut vihapuhetta työnsä vuoksi. 28% kokee sen vaikuttaneen heidän halukkuuteensa osallistua poliittiseen keskusteluun.
Viime eduskuntavaalien naispuolisista ehdokkaista noin puolet sai osakseen verkkohäirintää. Alle 30-vuotiaista 60% koki nimenomaan sukupuoleensa liittyvää vihapuhetta ja häirintäviestejä.
Verkkovihan tekijöistä taas yli 90% on yli 30-vuotiaita ja yli 85% on miehiä.
Kyseessä on siis selkeän sukupuolittunut ilmiö, kuten keskusteluissakin kommentoitiin.
Törmäsin ilmiöön viime vuoden aikana monesti pyytäessäni ihmisiä lähtemään ehdolle kuntavaaleissa. Moni, varsinkin nuori nainen, oli huolissaan siitä, miten paljon energiaa törkykommenttien siivoaminen ja vihan vastaanottaminen veisi. Poliitikon rooliin yhdistetään nykyään velvollisuus ottaa vastaan mitä tahansa sontaa verkossa.
Näin sen ei tietenkään pitäisi olla. Jos otamme vihapuheen annettuna verkkoon ja politiikkaan kuuluvana asiana, hyväksymme samalla myös sen, että politiikkaan voivat hakeutua vain tietynlaiset ihmiset: Ne, joilla on riittävän paksu nahka ja ne, joihin törkykommentteja kohdistetaan vähemmän. Eli enimmäkseen muut kuin naiset ja vähemmistöt. Haluammeko todella ottaa askelia taaksepäin ja kaventaa kuvaa poliitikosta?
Tämä ajatus suututtaa minua aivan valtavasti, sillä mielestäni politiikka kuuluu kaikenlaisille ihmisille: Kaikille sukupuolille, eri ikäisille, herkille, empaattisille, kyynikoille, koviksille. Maailmanparantajille.
Vihapuhetta siis kohdataan paljon, mutta harva ilmoittaa siitä eteenpäin. Tämä johtunee siitä, että vihapuheeseen puuttuminen on edelleen puutteellista. Usein syytettä vihakommentoijaa vastaan ei nosteta rikosilmoituksesta huolimatta, vedoten yksittäisen kommentin vähäiseen merkitykseen. Yksi kommentti ehkä sitä onkin, mutta kyse on kokonaisuudesta: Jos vihan ja solvauksien suoltaminen ei johda mihinkään seurauksiin, se viestii, että se on hyväksyttävää.
Sama koskee sitä, miten siihen puuttuvat verkko- ja somealustat sekä muut ihmiset. On ihan turha julistaa jaloja periaatteita vihan ja valheiden vastustamisesta, jos paria näyttävää liikettä lukuunottamatta raportoinnit kaikuvat kuuroille korville ja paljaan pinnan poistaminen alustoilta on tärkeämpää kuin luoda kaikille turvallinen tila puhua. Kun vihakommentit näkyvät kaikille, ne alkavat vaikuttaa normaalilta osalta alustan toimintaa. Juuri tästä syystä EU-komissio valmistelee parhaillaan aloitteita somealustojen vastuun kasvattamiseksi.
Vastuuta tulee ottaa myös muiden, joilla on valtaa. Esimerkiksi puolueet voisivat ottaa vielä vahvemmin kantaa siihen, millaista somekäyttäytymistä heidän nimissään ja edustajanaan on ok tehdä. Myös vaikkapa kunnanvaltuustoissa katsotaan edelleen asiatonta kielenkäyttöä liian usein läpi sormien. Jos julkisessa poliittisessa keskustelussa tila on turvallinen ja viha ei ole sallittua, haluaisi ehkä useampi liittyä keskusteluun ja lähteä mukaan.
Samaan aikaan vastuuta on meillä kaikilla. Sillä, miten reagoimme vihakommentteihin, vedämme rajoja sille, mikä on hyväksyttävää. Jokaisella on oikeus siivota omat kanavansa, ja jokaisella vastuu osoittaa tukensa vihan kohteeksi joutuneelle. Se tilanne voi nimittäin olla tosi yksinäinen: Mitä tehdä, kun joka tuutista tulvii vihaa? Siinä kohtaa vertaistuki ja apu kommenttien siivoamiseen on iso juttu.
Mitä siis voit tehdä auttaaksesi?
- Tarjoudu avuksi ehdokkaalle kommenttikenttien ja mainosten moderointiin.
- Jätä vaalipostauksiin kivoja kommentteja ja reaktioita.
- Jos näet ehdokkaiden haukkumista tai muuta törkyä, tee kommentoijalle selväksi, että tällainen ei ole ok. Trollia ei kannata ruokkia, mutta vihakommentteja jättävät myös ihan omalla naamallaan somettavat ihmiset.