Mä olin koulussa aina se vähän näsäviisas lapsi, jolle oli tärkeää olla kokeissa luokan paras ja brassailla hyvillä arvosanoilla, koska ei ollut juuri muuta millä brassailla. Myöhemmin opin, että ihan jokaisen kysymyksen kohdalla ei sovi viitata vaikka tietäisi vastauksen, sillä tyttönä kannattaa mielummin näyttää nätiltä ja esittää vähän hölmöä, kuin olla liian fiksu. Enemmän kavereita sai, kun oli useammin vain hiljaa.
Myös nykyään politiikassa joudun sekä esittämään tyhmää, että tekemään kotiläksyni paremmin kuin kukaan muu. Nuorena naisena on pakko olla asioista perillä ja osata kysyä kysymyksensä oikein muotoillen, jotta saa äänensä kuuluviin. Vaikka nykyään uskallan jo puhua silloin kun huvittaa, tulevat joskus muiden, usein heikommin perustellut, näkemykset paremmin kuulluiksi.
Yllättävän monessa tilanteessa ja roolissa olen vielä tänäkin päivänä nuorin, ainoa nainen, tai ensimmäinen naispuolinen pitkään aikaan. Esimerkiksi Turun yliopiston ylioppilaskunnan johdossa oli ennen omaa kauttani ollut lähes vuosikymmenen ajan pelkästään mieheksi identifioituvia henkilöitä. Se tarkoittaa, että useampi opiskelijasukupolvi ehti käydä opintonsa läpi ilman esimerkkiä siitä, että johtajan paikalla voisi olla myös nainen. Ja tämä siis reippaasti 2000-luvun puolella.
Esimerkeillä ja esikuvilla on väliä. Siksi jokaisessa organisaatiossa ja tehtävässä tulisi kiinnittää huomiota siihen, millaisia ihmisiä kannustamme hakeutumaan tehtävissään eteenpäin. Vaikka johtaviin tehtäviin valittaisiin absoluuttisesti paras hakija, voi parhaan määrittely muodostua huomaamatta vinoutuneeksi, jos taustalla ei ole esimerkkejä siitä, että myös muilla kuin miespuolisiin henkilöihin liitetyillä ominaisuuksilla voi menestyä tehtävissä. Siksi tasa-arvo on valmis vasta sinä päivänä, kun siitä ei tarvitse puhua.
Suomi on tunnettu tasa-arvoisena maana, mutta tilastojen valossa meilläkin on vielä vähän matkaa kuljettavana. Nykyisestä eduskunnasta lähes tarkalleen puolet on naisia, mutta silti ministeritehtäviin nostettiin etupäässä miehiä. Hallituspuolueista kahta ei ole koskaan johtanut nainen, ja myös pörssiyritysten johtopaikoilla naiset ovat edelleen harvinaisuus. Sukupuolittuneisuus näkyy tehtävien vaativuuden lisäksi alojen välillä: Vain noin 10 % suomalaisista palkansaajista on alalla, jolla sukupuolijakauma on 40/60 tai tasaisempi.
Myös kotityöt ja vastuu lapsista jakautuvat edelleen epätasaisesti. Naiset tekevät keskimäärin kodinhoidollisia töitä yli tunnin enemmän päivässä kuin miehet. Vanhempainvapaapäivistä naiset käyttävät yli 90%, ja kotihoidontuen saajista 93% on naisia. Kelan tutkimukset osoittavat, että isyysvapaaetujen käyttö on kuitenkin kasvanut jokaisen isien oikeuksia parantaneen uudistuksen myötä.
Vanhempainvapaiden epätasapaino vaikuttaa myös palkkojen ja eläkkeiden tasoon: Naisen eläke on keskimäärin 420 euroa miehen eläkettä matalampi, ja naisen euro oli edelleen vuonna 2017 vain 84% miehen eurosta. Palkkaeroihin vaikuttaa nykyisin myös tänään eronneen hallituksen tekemät leikkaukset julkisen sektorin palkkoihin ja lomarahoihin kun tiedetään, että julkisen sektorin työpaikat ovat pääosin naisvaltaisia.
Siksi seuraava hallitusohjelma tulisi koota feministisellä ajatuksella: Varmistutaan siitä, että jokainen päätös vie tasa-arvoa eteenpäin eikä heikennä sitä. Huomioidaan myös muut sukupuolet ja osoitetaan lainsäädännöllä, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Uudistetaan perhevapaat niin, että myös isän kannattaa jäädä vuorollaan kotiin, ja edistetään tasa-arvoa myös Suomen ulkopuolella.
Näin toimimalla voimme viedä Suomea kohti sellaista huomista, jossa tytön ei tarvitse miettiä, saako nainen olla äänessä vai ei.