[Julkaistu alunperin Vihreässä Tuumassa 19.12.2018]
Katkeamaton koulutuspolku ei pitäisi olla nuoren omalla vastuulla.
Meillä suomalaisilla on tapana uskoa omaan, maailman parhaaseen koulutusjärjestelmäämme. Siihen, että se antaa jokaiselle hyvät eväät elämään. Siihen, että haluamme pitää kaikki mukana koulutuksen polulla mahdollisimman pitkälle, koska elämässä on enää vaikea pärjätä ilman koulutusta. Uskomme myös, että koulutus vastaa kaikenlaisiin muihin haasteisiin: Muuttuvassa maailmassa tarvitaan taitoa oppia läpi elämän, uusien teknologioiden hallintaa, erikoistumista pitkälle omalla alallaan sekä kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa.
Ja kyllähän se vastaakin. Maailman parhaat, korkeasti koulutetut opettajat ja nykyaikaan päivitetty opetussuunnitelma tarttuvat varmasti näihin moderneihin ongelmiin. Samalla me kuitenkin huomaamattamme asetamme valtavat paineet lapsille ja nuorille – niille, joiden pitäisi tämä kaikki oppia.
Lisää sisältöjä, muttei lisää tukea?
Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan yli 35% lukiolaisista on ollut huolissaan omasta jaksamisestaan, ja moni kokee olevansa yksin työmääränsä kanssa. Lukiolaisten liitto otti marraskuussa kantaa opintojen kuormittavuuteen ja vaati riittävien opiskelijahuollon palveluiden varmistamista.
Huoli on täysin aiheellinen, erityisesti kun otetaan huomioon viimeisimmät muutokset opiskelijavalintoihin. Samalla kun sisältövaatimukset ovat kasvaneet, olemme nimittäin tehneet koulutuspolulla etenemisestä riippuvaista näiden sisältöjen oppimisesta. Edeltävän kouluasteen arvosanat vaikuttavat seuraavien ovien avautumiseen aiempaa vahvemmin. Vaikka uudistuksilla tarkoitetaan hyvää, koulutuspolulla eteneminen ei voi olla lapsen tai nuoren omalla vastuulla. Pakon ja lisäpaineiden sijaan tarvitsemme lisää tukea.
Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan yli 35% lukiolaisista on ollut huolissaan omasta jaksamisestaan.
Kaikkein selvimmin tuen tarve näkyy koulutusasteelta toiselle siirryttäessä. Peruskoulun jälkeen paine jatkaa toiselle asteelle on kova, sillä ketään ei haluta jättää perusasteen koulutuksen varaan: Tutkimusten mukaan ilman toisen asteen tutkintoa jääminen on kaikkein merkittävin riskitekijä työttömyydelle ja yhteiskunnan syrjäyttämäksi tulemiselle. Päättötodistuksen sijaan ongelma tuntuu kuitenkin olevan oppimistuloksissa. Erityisesti ammatillisten oppilaitosten opettajat ovat huolissaan opiskelijoista, joiden luku- ja laskutaito ei tahdo riittää opinnoissa pärjäämiseen. Eteenpäin puskemisen sijaan perusopetuksen tulisi kyetä rakentamaan kaikille omat portaat kohti seuraavia haasteita, mutta harvalla koululla on siihen riittävästi resursseja.
Jatkovalinnat lisäävät paineita
Oman haasteensa muodostavat myös muuttuneet hakuvaatimukset. Helsingin Sanomissa tänä syksynä julkaistussa haastattelussa eräs ammatillisen oppilaitoksen opettaja sanoi, ettei haluaisi tulla nykyisten lähihoitajaopiskelijoiden hoitamaksi. Leikkausten takia vähentyneiden opetustuntien lisäksi syynä oli se, ettei opiskelijavalinta enää mittaa hakijan soveltuvuutta alalle, eikä tämän motivaatiota. Pian kirjoituksen jälkeen opetusministeri päätti palauttaa soveltuvuusarvioinnin lähihoitajakoulutuksen hakuprosesseihin. Valintatapojen järkevöittämisen lisäksi tarve olisi myös laajemmalle ja henkilökohtaisemmalle opinto-ohjaukselle ennen yhteishakua.
Eikö yhteiskunnan tehtävä olisi varmistaa jokaiselle nuorelle mahdollisuudet jatkaa kouluttautumista, ei nuoren itsensä?
Sama koskee myös toista astetta, erityisesti lukiota. Kuluvalla hallituskaudella korkeakoulujen valintakokeet on päätetty suurelta osin korvata toisen asteen todistuksen arvosanojen vertailulla. YLEn joulukuussa haastatteleman kasvatustieteen professori Juha Hakalan mukaan varsinkin tämä uudistus lisää nuorten stressiä ja uupumusta: Lukiosta on pakko saada hyvät paperit, jotta tie korkeakouluun ei nouse pystyyn. Korkeakoulun alavalinta pitäisi sitä paitsi tehdä jo lukion alussa, kun tehdään päätöksiä ensimmäisistä kursseista. Tähän nuori kaipaisi varmasti myös enemmän tukea, kuin sitä nykyisten opinto-ohjaustuntien puitteissa on saatavana. Erityisen haitallisena Hakala näkee myös puheet siitä, että jokaisen tulisi lukea pitkää matematiikkaa tai lisäkieliä ihan vain ”varmuuden vuoksi”
Kaikilla näillä uudistuksilla ja puheilla on varmasti hyvä tarkoitus: Haluamme varmistaa, että nuorillamme on riittävät valmiudet tulevaisuuteensa. Olisi kuitenkin syytä ajatella myös heidän nykyisyyttään. Milloin ehtii olla nuori, jos teinivuodet menevät arvosanojen riittävyyttä murehtiessa? Miten pitäisi jaksaa opiskella vielä korkeakoulututkinto, jos jo toinen aste kuluttaa henkiset voimavarat loppuun? Ja eikö yhteiskunnan tehtävä olisi varmistaa jokaiselle nuorelle mahdollisuudet jatkaa kouluttautumista, ei nuoren itsensä?
Yhteiskunnan tasoitettava tie eteenpäin
Näyttäisi siis siltä, että maailman paras järjestelmämme vaatii paitsi öljyä saranoihin, myös vähän lisää tukipalkkeja. Tähän on olemassa useita ratkaisuja, joista suurin osa voitaisiin toteuttaa jo seuraavalla hallituskaudella.
Oppimista lapsen tai nuoren omassa tahdissa voidaan tukea erilaisilla toimilla aina joustavasta alkuopetuksesta toisen asteen ja korkea-asteen limittymiseen vaikkapa kurkistus- ja pääsykursseilla. Myös kymppiluokat olisi hyvä elvyttää ja niiden avulla itselle vaikeiden aineiden kertaaminen mahdollistaa samalla, kun aloitellaan jo toista astetta. Näiden lisäksi meidän täytyy varmistaa riittävä ohjaus ja maksuttomat oppimateriaalit ennen, kun voidaan puhua oppivelvollisuuden pidentämisestä. Opiskelijavalinnassa tulee mielestäni huomioida aina soveltuvuus, ja valintaväyliä tulee olla riittävän monta, jotta aiemmat valinnat tai heikot suoritukset eivät nosta tietä pystyyn.
Ennen kaikkea läpi koulutuspolun on lisättävä opetuksen ja ohjauksen määrää. Maailman parhailla opettajilla, erityisopettajilla ja opinto-ohjaajilla tulisi olla riittävästi aikaa kohdata jokainen lapsi ja nuori omine haasteineen, kysyä, mitä hän haluaisi isona tehdä ja ohjata siihen suuntaan vaikka kädestä pitäen.
*****
Lähteet:
Kouluterveyskysely 2017. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tutkimustuloksia
Kannanotto: ”Lukiolaiset: Heittäkää pelastusrengas, lukiolaiset hukkuvat stressiin” 11.11.2018 http://lukio.fi/lukiolaiset-heittakaa-pelastusrengas-lukiolaiset-hukkuvat-stressiin/
THL ja Me-säätiö: Syrjäytymisen dynamiikka. http://data.mesaatio.fi/syrjaytymisen-dynamiikka/
”Amiksen opet kertovat”. HS 21.10. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005870250.html
”Lukiolaiset väsyvät, ja osasyynä on professorin mielestä turhien vaatimusten vyöry – ”Ei nuorilla ole taustaa arvioida kriittisesti sellaista puhetta””. YLE 10.12. https://yle.fi/uutiset/3-10537552