“Hallitukselta isot panostukset koulutukseen ja tutkimukseen”, julistaa eilen 29.8. julkaistu Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote. Samaa ilosanomaa ovat toistaneet useat hallituspuolueiden poliitikot ja aktiivit, kokoomuslainen opetusministeri etunenässä. Toki, panostukset ovat merkittäviä ja vastaavat aitoon tarpeeseen, mutta keskustelusta tuntuu jälleen unohtuneen kaikki perspektiivi: Sama hallitus leikkasi neljä vuotta sitten tutkimuksesta ja koulutuksesta moninkertaiset summat.
Kerrataanpa vielä: Vuoden 2015 hallitusohjelmassa päätettiin leikata vuositasolla yliopistojen rahoituksesta 75 miljoonaa (HY:oon vaikuttanut 30M€ apteekkikompensaation leikkaus poislukien), ammattikorkeakouluilta 39 miljoonaa, opintotuesta porrastettuna yhteensä 150 miljoonaa, Suomen Akatemian avustusmäärärahoista 10 miljoonaa ja Tekesin rahoituksesta 107 miljoonaa. Yksin vuoden 2016 budjetissa tutkimukseen ja kehittämiseen osoitettiin 157 miljoonaa euroa vähemmän, kuin vielä vuonna 2015. Kun ottaa huomioon osuuksia korottaneiden indeksien poiston aiheuttamat 175 miljoonaa vuoteen 2020 mennessä ja kumuloituvat vuositason leikkaukset, tämän hallituksen aikana koulutuksesta ja tutkimuksesta ehtii lähteä pysyvästi yli miljardin euron edestä rahoitusta. Miljardin.
Leikkaukset ovat aiheuttaneet useita mielenilmauksia opintotuen, varhaiskasvatuksen ja korkeakoulutuksen leikkauksia vastaan. Viimeisimpänä lakkoilivat Helsingin yliopiston työntekijät professoreista pitäen johtuen kiristyneestä työnantajapoliitikasta. Leikkaukset käynnistivät Helsingin yliopiston YT-neuvottelut: henkilöstö väheni 980 hengellä, joista irtisanottuja oli 570 henkeä. YT-neuvottelut käytiin myös useassa muussa koulutuslaitoksessa, ja esimerkiksi Aalto-yliopistossa ne johtivat 190 henkilön ja Åbo Akademissa 100 henkilön työpaikan poistumiseen. Opintorahan leikkauksista johtuen koko nuoren sukupolven velkaantuneisuus on kohonnut jo nyt huolestuttavalle tasolle.
Tätä taustaa vasten monien hallituksen edustajien retoriikka tämänkertaisen budjettiriihen jälkipuinnissa tuntuu vastenmieliseltä, jopa törkeältä. Esimerkiksi opetusministerin erityisavustaja vähätteli Helsingin yliopistoon kohdistuneita leikkauksia twiittaamalla eilen, että “ei ole mikään salaisuus, että HY teki tuolloin massiivisen ja vuosia valmistellun organisaatiomuutoksen, johon se sai hyvän syntipukin valtiosta”. Tällä erityisavustaja Uusitalo vihjaa, että yliopiston yt-neuvotteluilla ja reilun 40 miljoonan perusrahoitusleikkauksilla ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. Sen sijaan hän, yhdessä monien muiden kanssa, toistelee mantraa siitä miten korkeakoulutuksen rahoitus on pienentynyt vain 3% ja miten siihen tehtiin tänäkin vuonna mittavia panostuksia.
On totta, että kuluvan hallituskauden aikana koulutukseen on osoitettu uusia määrärahoja. Kaava on ollut alusta asti selkeä: Uusilla panostuksilla ei suinkaan paikata aiempia lovia perusrahoituksessa, vaan sitä ohjataan poliittisesti säädeltäviin instrumentteihin, kuten strategiseen rahoitukseen, lippulaivoiksi kutsuttuihin tutkimuskeskittymiin tai erikseen haettavaan hankerahoitukseen. Panostukset ovat olleet yleensä kokoluokaltaan sadoista tuhansista pariin kymmeneen miljoonaan ja vaativat huomattavaa työpanosta erillisten hakuprosessien takia. Indeksejä ole palautettu, vaikka esimerkiksi rehtorijärjestöt UNIFI ja Arene ovat sitä miltei jokaisessa budjettiriihessä toivoneet.
Tämänkertainen budjettiriihi ei rikkonut tätä kaavaa vaan esitteli jopa aiempaa suurempia yksittäislisäyksiä koulutukseen ja tutkimukseen liittyviin budjetteihin. Suomen Akatemian myöntövaltuutta korotetaan 25 miljoonalla eurolla ja lisäapurahat kohdennetaan erityisesti nuorille tutkijoille. Korkeakouluille myönnetään 10 miljoonan lisärahoitus osaamispula-alojen kouluttamiseen. Tutkimukseen panostetaan yhteensä 112 miljoonaa, joskin valtaosa ohjataan yksityisen sektorin panostusten kautta. Maahanmuuttajien koulutukseen ohjataan 5 miljoonaa, ja keksipä hallitus vielä perua taas yhden huonon ideansa ja “palauttaa” yliopistollisten keskussairaaloiden tutkimusrahoitukseen 6 miljoonaa euroa. Budjettiriihen tulos sai kiitosta sekä UNIFIlta että Arenelta ilman mitään mainintaa indekseistä, eikä edes kasvattijärjestöni SYL esittänyt kovin pontevaa kritiikkiä.
Valtiovarainministeri kielsi edes tuntevansa käsitettä vaalibudjetti, mutta ainakaan koulutuksen osalta tämä näyttää hyvin vähän miltään muultakaan.
Strategianahan tämä nimittäin on hallitukselta aivan nerokas. Heti hallituskauden alussa petetään kaikki ennakkolupaukset ja leikataan sellaisia määriä rahaa, että kumuloituva lopputulema näkyy vasta vuosien päästä mutta uusia leikkauksia ei enää tarvitse tehdä. Laastarin poisto aiheuttaa mittavaa vastustusta, mutta sen voi laittaa muutosvastarinnan ja akateemisen maailman konservatiivisuuden piikkiin. Kyllä ne siitä sitten leppyvät. Samalla luotetaan siihen, että äänestäjä ei enää neljän vuoden kuluttua muista leikkauksia vaan iloitsee sen sijaan panostuksista.
Älkää siis ymmärtäkö väärin: En vastusta nyt tehtyjä panostuksia koulutukseen ja tutkimukseen, ja niistä hyötyvät tahot saavat aivan oikeutetusti iloita lisärahoituksestaan. On kuitenkin älyllisesti epärehellistä väittää, että tämän hallituksen kantava linja olisi suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen tukeminen. Paholainen asuu yksityiskohdissa ja tässä tapauksessa mittasuhteissa: Miljardin vähennys vuodessa ei korjaannu muutamien miljoonien kertapanostuksilla. Toivon todella (ja aion itse vahvasti myötävaikuttaa siihen), että äänestäjän muisti ei ole niin lyhyt, kuin hallitus näyttää olettavan.